Stressi-Erkki, puolen omaisuuden pakkailija ja megastalkkaaja

Voi että on jumalaton stressi.

Herrantsyykkeli. En ole vielä edes päässyt aloittamaan TJ kaksi viikkoa laskua ja saan varmaan hankittua mahahaavan ennen lähtöä tällä menolla. 

Suomen päässä tosiaan valmistumisjuttuja hidastaa byrokratia ja epäselvyys kaikessa touhussa: proffan hyväksymän kanditutkielman painattaminen oikean näköisenä ja oikeanlaisena pdf-tiedostona (wtf?), valmiin tutkielman haku painosta kolmen päivän viiveen jälkeen ja tutkielman palauttaminen proffalle, opintopisteiden ja arvosanojen kirjautumisen odottelu Weboodiin, eri opintokokonaisuuksien sitominen eri lomakkeisiin, lomakkeiden kiikutus laitokselle ja tutkielmatodistuspyynnön vienti opintotoimistoon. Yhtä ei voi tehdä ilman toista ja ensimmäistä en voi tehdä, koska en ole varma onko ulkoasu standardien mukainen. Odotellaan odotellaan, ja sit laitetaan hösseliksi!

Sitten pakkailujuttuja; tuntuu, että koetan pakata elämäni yhteen laukkuun kuin amerikkalainen maailmanlopun odottaja tai partiolainen konsanaan. Matkalaukkuun on mennyt kaikkea leathermanista, sporkista, muovilautasesta ja vanhasta paistinpannusta sisal-naruun ja passipusseista, matkamakuupussista ja luottokortista kassilliseen apteekin käsikauppalääkkeitä. Just in case. 

Koetan keksiä, mitä minä nyt haluaisin pukea päälleni seuraavan neljän kuukauden aikana. Pellavahousuja, huivi, pari paitaa, hyvin monet kesäkengät.. Tarviinko mä edes sukkia juuri yhtään, jos flipflopeilla mennään puolet ajasta?

Olen ajankulukseni stalkkaillut namibialaisia ihmisiä facebookin kautta ja olen tehnyt pienen hypoteesin: valkoisen namibialaiset eivät hengaile tummien namibialaisten kanssa. Ainakin facebookin mukaan kaikki etelä-afrikkalais-hollantilais-saksalais-taustaisen oloiset afrikaansia keskenään kirjoittelevat Coetzeet ja Burgerit eivät ole kavereita YHDENKÄÄN mustan ihmisen kanssa, vaikka ovatkin käyneet koulujaan Windhoekissa ja/tai muualla Namibiassa. Miten tämä on edes mahdollista? Apartheid – oletko yhä kehissä? Tästä pitää kyllä ottaa perillä selvää!

Vajaa kuukausi lähtöön

Viime kevättalvella eksyin selailemaan Helsingin yliopiston vaihtokohteita ja tällaisena Afrikka-ihmisenä jäin katselemaan, minne päin tuota jännää mannerta voisinkaan lähteä. Vaihtoehtoja oli lopulta kaksi: Etelä-Afrikka tai Namibia. Namibia valikoitui, koska se on ehkä vähän eksoottisempi ja koska se on Suomen-suhteiltaan rikas maa.

Hakuvaihe oli tavallaan pitkä ja vaativa, koska ensin piti hakea HY:ltä ns. vaihtokandidaatiksi, eli hakijaksi UNAM:iin. Tämä vaihe vaati motivaatiokirjeen ja opintosuunnitelman kirjoittelua, opintosuoritusotteen tilaamisen ja hakemuspapereiden täyttöä. Kun hyväksyvä päätös tuli HY:ltä, seuraava vaihe olikin keskellä kesää alkaa hankkia rikosrekisteriotetta (joka postitettiin jostain Hämeenlinnasta á n.20 euroa), YO-todistuksen kopiota (á n. 30 euroa), YTHS:ltä "terveystarkastusta" ("joo oot terve" ja leima paperiin) + keuhkoröntgeniä (onks tubii vai ei) ja täyttää ne tuhannet A4:set, viisumihakemukset, motivaatiokirjeet ja opintosuunnitelmat mitä Namibian sisäministeriö ja UNAM tahoiltaan kaipailivat. Vinkkinä hakijalle: varaa aikaa ja toimi ajoissa hyväksynnän saatuasi.

Nyt lähtöön on enää 3,5 viikkoa, eikä minulla tai toisella Namibiaan lähtijällä ole vielä opiskelijaviisumia Namibiaan, vaikka toki opiskelemaan sinne mennään. Homman nimi on se, että viisumit saadaan vasta maassa ollessa. Namibiassa ollaan maanantaina 17. helmikuuta, mikä on suht myöhään siihen nähen, että "koulu" alkaa jo tammikuun puolella. Tullaan hieman myöhässä, mutta luultavasti ei tule mitään ongelmia kursseille ilmoittautumisessa, sillä UNAM:n vaihtokoordinaattori on kuulemma kiva ja auttaa tuossa asiassa.

Olen tehnyt pakkauslistaa reissua varten, rokotukset, lääkitykset, viisaudenhampaiden poistot yms terveysasiat ovat hoidossa, eikä minulla ole enää muuta jännäiltävää opintojenikaan kanssa kuin kandidaatintutkielman palauttaminen Suomen päässä ennen lähtöä. Ja sehän on ihan pikkujuttu. ;)

Kohta mennään!