Lukukaudesta, lomista ja kokeista

Alright,

Meillähän Suomessa koulu alkaa syksyllä eli elo-syyskuussa. Namibiassa kouluun mennään tammi-helmikuussa eli heidän ”syksyllä”. Semester 1 on tammikuun lopusta kesäkuuhun ja lomia välissä kyllä riittää.

Huhtikuussa oli reilun viikon pääsiäisloma tai ”semester break” ja vapun aikaan taisi olla torstaista maanantaihin erilaisten vapaapäivien kimara, joten kouluun ei tarvinnut mennä. Semester 1 aikana meillä on yleensä yhtä kurssia kohden 0-2 kirjallista tehtävää, 2-3 koetta (joista yksi uusintakoe) sekä final exams, jotka alkavat toukokuun lopulla.

Pakko myöntää, että suomalaiseen opiskelutahtiin verrattuna täällä hommat kasautuvat kyllä loppupäähän aika pahastikin, sillä on aivan normaalia, että yhtenä päivänä on yhden esseen dedis ja pari koetta. Usein välikokeista ilmoitetaan max. viikkoa ennen koepäivää ja uusinnoista vielä lähempänä koetta. Eli aika vähän pystyy suunnittelemaan elämäänsä. Mulle esim. pamahti afrikaansin kielen suullinen koe ensi viikon alulle ja nyt eilen ilmoitettiin, että kokeessa tulee pitää viiden minuutin puhe opettajalle. Voi apua!

Byrokratiasta vielä sen verran, että politiikan kurssini on ihan kakka. Ukkeli päätti reputtaa minut ja suomalaisen vaihtarikaverini esseet, koska emme liittäneet jotain ”tiettyä artikkelia” esseidemme oheen. En tajua. No jouduttiin tästä hyvästä viikon varoitusajalla lukemaan n. 100 sivua artikkeleita ja tenttimään korvaavan kokeen. Kai menee läpi.

UNAM:lla kaikki arvosanat tulevat prosentteina sadasta. Täällä vaaditaan ainakin 40 % CA mark (en saa päähäni mistä lyhenne), joka käytännössä merkitsee sitä, pääseekö final exameihin mukaan vai ei. CA koostuu yleensä kurssikokeiden keskiarvoista ja esseen prosenteista. Esim. jos koe 1 = 80 % ja koe 2 = 30 %, niin CA = (80 + 30)/2 = 55 % ja loppukokeeseen pääsee hyvillä mielin. Itse olen saanut historiasta reilut 80 % kahdesta eri kokeesta (miltei lukematta), turismista 64 % ensimmäisestä kokeesta, maantieteen aineesta 100 %, politiikan kokeesta 64 %, afrikaansista 1. kokeesta 55 % ja 2. kokeesta 90 %. Aika laiskasti olen lukenut kokeisiini.

Tuntuu, että täällä painotetaan enemmän ulkoa opettelua kuin oikeaa oppimista. Turismiopeni tykkää listata asioita ja kysellä kokeessa tyyliin ”Mitkä 5 tekijää..” tai ”Mainitse 3 tärkeintä toimijaa..” tai ”Mikä on x:n mukaan määritelmä y:lle”. Huoh. Yllättävän moni opiskelija on aivan kujalla ja reputtaa kokeensa. Meillä historian kokeissa on aina Afrikan kartta, jonka avulla kysellään valtioiden ja pääkaupunkien nimiä. Tämä tehtävä on ollut ylitsepääsemättömän vaikea monille ja moni tuttu onkin repinyt alle 20 % arvosanoja molemmista kokeista. Oh dear.. Neuvoin muutamalle tutulle etsimään Googlesta Africa map quiz-pelejä, joilla voi harjoitella paikannimiä.

Semester 1 ja loppukokeiden jälkeen namibialaisille koittaa kuukauden talviloma, jolloin kaikki katoavat UNAM:lta kotiseuduilleen ja kaikki joutuvat muuttamaan tavaransa kampukselta kavereiden nurkkiin Windhoekiin. Pitää itsekin katsoa missä asustelen loppuajan.

Mulla loppukokeet loppuvat tosiaan 11.6. jonka jälkeen tarkoitus olisi tehdä graduaineiston keräilyä eräässä kylässä. Katsotaan miten aika riittää, kun lähtö Suomeen häämöttää jo heinäkuun 9. päivä. 

Tot siens!

Vierailu Home of Good Hopeen

Voi että.

Hieman on aikaa vierähtänyt siitä, kun tänne viimeksi mitään rustailin.

Tällä kertaa ajattelin kertoa hieman Windhoekin slummeimmalla asuinalueella sijaitsevasta Home of Good Hopesta, joka toimii hieman kuin orpokoti, tavallaan kuin päiväkoti. Pääperiaate on, että paikkaa pyörittävä mukava musta nainen perusti köyhemmille (usein HIV:n takia orvoiksi jääneille tai muuten huonompiosaisesta perheestä tuleville) lapsille paikan, johon voi tulla syömään ja leikkimään toisten lasten kanssa.

Menin eräänä tiistaina Suomi-tyttöjen kanssa muutamaksi tunniksi auttelemaan ruokahuollossa: paikassa kun ei ole kuin omistajatäti ja hyvällä lykyllä muutaman muksun äiti apukätenä. Lapsiahan tuolla käy päivittäin safkailemassa n. 500 kpl. Eli aika haipakkaa kyllä.

Päivän ekat muksut odottamassa lauluhetken alkua.

Päivä alkoi muutamalla laululeikillä ja rukouksella. Lapset kerääntyivät leikkihuoneeseen/ ruokailutilaan (talon ainoa huone) penkeille odottelemaan muiden lasten saapumista ruokahetkeen.

Ruokana maissipuuroa pieni kauhallinen ja tilkka maitoa.

Pienimmät saivat ruokaa ekana ja näytti maistuvan kaikille. Ensin haettiin pap eli maissipuuro ja siihen maitotilkka, jonka jälkeen lautanen vietiin itse Suomi-tytöille, jotka tiskailivat innokkaina. Tämän jälkeen jokainen muksu jonotti kiltisti puoli kuppia mehua ja yhden pienen hedelmäpalan (omppua tai appelsiinia). Ruoat ostetaan lahjoitusrahoilla tai saadaan joiltain tahoilta lahjoituksina. Hedelmät, joita paloittelin olivat osittain mätiä ja otti kyllä sydämestä leikellä ja antaa miltei syömäkelvottomia paloja joillekin lapsista. :(

Vähän enemmän porukkaa kokoontunut odottelemaan. Klo n. 10:30.

Mehun ja hedelmänpalan jakopiste. 

Mukit annettiin likaisena seuraavan muksun käyttöön. Täytettiin vaan puolilleen mehulla.

Ruokailun jälkeistä leikkimistä. Klo n. 12.

Ruokaa aamulla hakemaan tulleet lapset leikkivät syötyään yhdessä ruokatilassa. Toinen, 300 päinen satsi lapsia olisi tulossa koulun jälkeen n. klo 13.

Home of Good Hopessa on myös värityskirjoja.

Penskat leikkivät pienempiensä kanssa.

 Hieman kävi sääliksi, kun kuulin että muutama lapsukaisista oli aika pahastikin kehitysvammainen, sokea ja/tai HIV-positiivinen ja moni oli orpo vielä kaiken lisäksi. Yksi esiteini-ikäinen poika hymisi ja keinui itsekseen ja yritti hakea ruokaa monta kertaa. Toinen sokea ja kehitysvammainen kaveri koetti kanssa saada useamman hedelmäpalan. Oli vaikea sanoa ei, mutta pakkohan se on, kun on tulossa aika läjä muita nälkäisiä suita monen kilometrin päästä ruuan ääreen. Aika moni lapsi myönsi suoraan, kun kysyin ovatko saaneet jo oman hedelmänsä ja mehunsa. Tavat on siis hallussa. :)

Linssilude tarttui syliin. Tuolla muksulla oli äitikin mukana ja antoi luvan kuvata.

Sisko ja sen sisko.

Nää pari muksua, jotka esiintyy joka kuvassa tulivat Home of Good Hopeen äitinsä kanssa. Äiti olikin aika kärkkäästi vaatimassa lisää ruokaa hänen lapsillensa. Ei voitu antaa, mutta kyllä taisi livahtaa vähän hedelmiä mutsin taskuun. ;)

Tuonne voi viedä mitä vaan lahjoituksia lasten/aikuisten vaatteista ruokiin tai leluihin. Kaikki kelpaa ja otetaan ilolla vastaan. Pitääkin mennä taas joku päivä pistäytymään ja viemään samalla jotain tuomisia. :)

Omistajatäti kertoi, että heille on hakemus vetämässä kaupungille, jotta he saisivat rakentaa suuremman talon aivan nykyisen lähelle, jotta osa orvoista lapsista voisi muuttaa kokopäiväisesti asumaan sinne. Monet orvot asuvat nykyään isovanhempiensa kanssa, ja monet mummut ja vaarit ovat turhan raihnaisia huolehtimaan kasvavista lapsista, joten he ovat itse ehdottaneet lasten muuttoa  Home of Good Hopen hoiviin. Toivotaan, että homma hoituu parhain päin.

Meikä kiittää ja kuittaa Windhoekista loppukokeiden siintäessä silmissä.