Siis mitä sä oikein opiskelet siellä Namibiassa?

Heippa Suomi ja muu maailma!

Tänään on Namibian itsenäisyyspäivä ja koulut ovat kiinni, eikä tänään ole opetusta yliopistollakaan. Ajattelin vähän rustailla blogitekstiä siitä, mitä mä nyt oikein opiskelen mukamas täällä.

Ensinnäkin on pakko myöntää, että opiskelu täällä UNAM:lla eroaa suomalaisesta yliopisto-opetuksesta siten, että Namibiassa on oltava luennoilla joka ikinen päivä (80 % läsnäolopakko kursseilla) ja oikeastaan kaikki kurssit ovat luentomuotoisia. Luentoja on 7:30-21:30 välisenä aikana. Mulla onneksi aikaisimmat luennot alkavat 9:30 ja keskiviikkoisin joudun istumaan politiikan luennolla n. klo 21:00 asti..

Kämänen kuva luentosalista vol 1. Historian tunti alkamassa, luokka puolillaan.

Toinen huonolaatuinen kuva samasta luentosalista.

Kaikilla kursseilla on yleensä 1-2 välitenttiä (test) tai pistokokeita (quiz) sekä toukokuun lopussa oleva loppukoe (exam). Vaikka UNAM:n sivuilta saisi kuvan, että täällä koulua on myös kesäkuussa, niin se ei pidä paikkaansa. Vain korvaustentit järjestetään kesäkuussa, eli jos ei pääse jotain tenttiä tai välikoetta läpi, niin sitten ne hoidetaan kesäkuussa alta pois. 

Täällä puhutaan kurssien sijaan moduuleista, jotka voivat kestää 1-2 periodia (semester). Itselläni on 4,5 kurssia, koska yksi niistä on ns. half-course. Tässä kattava lista opinnoistani:

-African Civilisations 12 credits (2. vuoden historian kurssi): Kurssilla luennoi pätevän oloinen nainen, joka korostaa harva se viikko olevansa hyvin ateisti. Silti hän luennoi muinaisista uskonnoista ja sivilisaatioista Afrikassa. Kurssilla käydään läpi niin Etiopian, Malin, Ghanan kuin Zimbabwenkin sivilisaatiot niidet synnystä nykypäivään. 

-Foundations of Afrikaans 12 credits (1. vuoden afrikaansin kurssi): Mukava, mutta hieman natsi afrikaans-nainen opettaa murteisella englannilla afrikaansin perusteita. Ihan kiva kurssi, mutta missasin ekat 1,5 viikkoa kurssista, joten lausuminen ei kyllä vieläkään suju yhtään. Osaan jo futuurin ja imperfektin, mutten perussanastoa kunnolla.

-Foundations of Tourism Management 12 credits (1. vuoden turismin kurssi): Äärettömän rento miesluennoitsija pitää hyvin helppoa kurssia, jossa keskitytään turismisektorin osa-alueisiin ja ”hallintoon”. Puolet tunneista on mennyt ”Let’s chill, it’s monday” -meiningillä ja välillä Hra. Ylirento on perunut tunteja. Yksi välitentti takana, en usko että meni kovin kummoisesti.

-State in Africa 16 credits (3. vuoden politiikan kurssi): TODELLA mielenkiintoinen kurssi. Me likes <3. Opettaja on maanisesti tuijottava mies, joka hymyilee kuin hangon keksi, mutta silti puhuu tiukkaa asiaa Afrikan valtioiden epäonnistumisesta kehityksessä. Mies ei tosin osaa suunnitella powerpoint-slidejaan kunnolla, ja tuppaa tunkemaan 20 riviä tekstiä per kalvo. Ensi viikolla olisi 5 sivun esseen palautus…

-Economic Geography 8 credits, half course (2. vuoden maantieteen kurssi): Tämä kurssi on ehkä tylsin ikinä. Mr Becker, saksalainen proffa, joka on asunut Namibiassa iät ajat luennoi monotonisella äänellä tuplaluennon joka viikko. Kurssilla on myös practicals-osuus, jota luennoi Ms. Menjono. En kuitenkaan tiennyt practicalseista kuin vasta viim viikolla ja yllättäen MÄ päädyin apulaisluennoitsijaksi. :D Sain itse suunnitella kotitehtävätkin luokalle. Success!

Tosiaan oon nyt pitänyt pari luentoa aiheesta ilmastodiagrammit. Mun mielestä on aika hassua, että tokan vuoden mantsalaiset opettelevat piirtämään ilmastodiagrammeja. Tarkistaessani opiskelijoiden kotitehtäviä (102 x 3 sivua tekstiä..) huomasin, että taso vaihtelee aika hurjasti; 15 opiskelijaa sai lähes täydet pojot, mutta toiset 15 eivät saaneet edes puolia oikein. Järkytyin syvästi, kun joku opiskelija väitti, että Helsingissä on trooppinen sademetsäilmasto (!). No, mut kai pitää muistaa missä ollaan. ;) Terkkuja ja täydet sympatiani vaan lukion mantsan opelleni Kuopioon.

Tässä on vinkki vitonen sille, joka meinaa hakea UNAM:iin opiskelemaan esim. ensi vuonna: yliopiston sivuilta tosiaan löytyy kunkin tiedekunnan alta opinto-opas ja sieltä kustakin kurssikoodista voi päätellä järjestetäänkö kurssi semester 1 (helmi-kesäkuu) vai semester 2 (heinä-marraskuu) vaiko onko kurssi kaksi semesteriä pitkä. Numero 1:een päättyvät koodit tarkoittavat semester 1, numero 2 = semester 2, numero 0 = semester 1&2. Eli ei kannata haaveilla 2 tai 0 -koodisista kursseista, jos aikoo mennä vaihtoon keväällä.

Mä oon muuten onnistunut kadottamaan ääneni,  varmaan koska täällä on nii ”kylmä” (+18 ’C joinain päivinä *syvä huokaus*.

Hajotkaa pakkaseen. ;)

Intohimomurhat kuohuttavat Namibiassa

Ensi perjantaina 24-vuotta täyttävä Namibia on haasteiden äärellä: kehitystä ei ole tapahtunut haluttuun tahtiin sosiaalisella sektorilla, ja työttömyysluvut ovat korkeat. Monien ongelmien kanssa painiskelevasta nuorisosta on kummunnut koko maata järkyttävä lieveilmiö, joka on kaikkien huulilla ja sanomalehtien otsikoissa päivittäin: intohimomurhat (engl. passion killings).

Mistä tässä ilmiössä oikein on kyse?

Intohimomurhiksi kutsutaan tilannetta, jossa parisuhteen toinen osapuoli, usein mies, tappaa seurustelu-kumppaninsa tai aviopuolisonsa kuultuaan tulleensa petetyksi. Usein tappaja suorittaa samalla itsemurhan. Namibiassa mies nähdään vielä perheen päänä ja siksi petetty mies usein kokee asemansa horjutetuksi. Tai näin ainakin osa namibialaisista perustelee silmittömien murhien motiiveja.

Valitettavaa on, että eloon jääneet tappajat eivät saa useinkaan tuomiota teostaan, vaan heidät todetaan mielisairaiksi ja hoidetaan mielenterveyspotilaina. Osa namibialaisista vaatiikin, että tappajat tulisi tuomita joko elinkautiseen vankeuteen tai teloittaa. Osa taas kokee teloitustuomion väkivaltakierteen jatkamisena.

Viime torstaina 6. maaliskuuta koko Namibia hiljeni rukoilemaan intohimomurhien lopettamisen puolesta. ”National Prayer Day” sulki koulut ja yliopistot yhdeksi päiväksi ja sai tuhannet opiskelijat liittymään mielenosoituksiin ja rukoushetkiin. Rukouspäivän tarkoitus oli herättää Namibian presidentti Hifikepunye Pohamban huomio, ja saada hänet ryhtymään toimiin estääkseen naisia ja miehiä koskettavat murhat.

Jotkut kuitenkin kritisoivat uskonnollista vastausta intohimomurhien tuomitsemiseksi. Politiikan professorini totesikin, että on hyvin kummallista, että sekulaarissa valtiossa, kuten Namibia, vastaus silmittömään väkivaltaan on rukoilu ja kansallinen vapaapäivä. Rukoilu kun ei kuulemma tuo muuta kuin kollektiivista hyvän olon tunnetta, eikä pelasta yhtään ihmistä väkivallalta. Ja tässä maassa ihmiset kun tykkäävät vapaapäivistä.

Vielä kuvia kampukselta löytyvistä väkivaltaa vastustavista julisteista:

Elämäni eka vaellusreissu

Joujou!

Mentiin lauantaiaamusta vaeltamaan kampuksemme lähellä sijaitseville vuorille. Päivä oli kuuma ja vettä otettiin liki kymmenen litraa mukaan. Meitä oli seitsemän: viisi suomalaista ja kaksi sambialaista kaverusta. Vuoret ovat korkeampia kuin Puijo ja maasto on hyvin vaihtelevaa: välillä löytyy polku, välillä pitää kiivetä vuorenseinämää liuskekivistä kiinni pitäen. Öttiäisiä näkyi, ja kaverit olivat jopa kuulleet paviaanilauman metelöivän. Seuraavaksi sitten kuvapläjäys reissusta (kaikki kunnia kuvista suomalaiselle toverilleni):

Mä en kiivennyt vuoren huipulle asti, vaan palasin joukkomme toisen puolikkaan kanssa takaisin lähtöpaikallemme. Eksyttiin pariin otteeseen villissä luonnossa, heinät ja piikkipensaat viiltelivät jalkani verille ja itikat söivät etureiteni. Siinä sitten väsyneenä istahdimme sambialaisen kaverini autoon vain huomataksemme, ettei bensaa ollut tankissa tippaakaan.

Soittoa kavereille. Puolituttu tuo 40 dollaria (pari-kolme euroa) bensarahaa ja yritämme pysäytellä autoja. Tuloksetta. Työnnettiin sitten vanha peltipurkkikaara pari kilometriä helteessä ja väsyneenä takaisin kampukselle tien viertä pitkin. Oli aika elämys, kun muut autot mm. rekat vilistivät tuhatta ja sataa metrin päästä ohitsemme. Tunnin päästä oltiin perillä ja onneksi saatiin taksikuski myymään osan bensastaan ja kaverit pääsivät ajamaan kotiinsa.

Sellaista tällä kertaa! :)

UNAM:n kampuksesta yleisesti

Ajattelin kirjoittaa vähän siitä, millaisessa paikassa oikein opiskelen ja vietän suurimman osan ajastani. Vielä ei ole kuvia luokkahuoneista, mutta lisään niitä sitten joskus. Tämä postaus on tarkoitettu muun muassa sellaiselle ihmiselle, joka miettii UNAM:iin opiskelijavaihtoon lähtöä.

University of Namibian pääkampus Windhoekissa on suhtkoht suuri, mutta syrjässä sijaitseva aidattu alue. Kun saavuimme toisen suomalaisen vaihtarin kanssa kampukselle ensimmäistä kertaa, tuntui että joka nurkka näyttää samanlaiselta labyrintilta ja eksyinkin muutamaan otteeseen. Täällä ei juurikaan ole opasteita, vaan paikat pitää tuntea. Nyt kahden viikon jälkeen löydän oikeastaan kaikki paikat mitkä pitääkin löytää. Aina voi kysyä.

Rakennuksia täällä on kymmeniä: X-block, Y-block yms muut opetustilat, yleiset (likaiset!!) vessat, hallintoyksikkö, huoltoyksikkö, kirjasto, juhla-/jumppasali, internet-tuki-hökkeli, asuntolat kylppäreineen, keittiöineen ja pesuhuoneineen, vartijoiden rakennukset, maksullinen pesula yms. Kampuksella on myös muutama kahvila ja dining hall eli paikallisittain "dh", joista saa ruokaa ja perustarvikkeita päivittäin. Dh:sta kaikki koululla majoittuvat saavat aamupalansa, joka on ihan ookoo kattaus. Yhdessä kahvilassa (The Grub) on viitisen biljardipöytää ja yhden pelin pelaaminen maksaa 2 dollaria (n. 13 senttiä euroissa).

Jonkun pyykit kuivamassa asuntolan katolla.

Asuntolat (miehille ja naisille omat) ovat ihan siistejä ja asumiskelpoisia sokkelorakennuksia – jokaisella on oma lukittava huone, mutta muuten yhteiset tilat. On ns. vanhat ja uudet hostellit. Vanhat ovat parempia ja lähempänä opiskelutiloja.

Joka huoneessa on sänky, patja ja siivousvälineet. WC-paperia jakaa viikottain kunkin kerroksen "vastaava" opiskelija, joka on myös asuntolatoimikunnan jäsen. Mukavat siivoojatädit moppailevat lattioita harva se päivä. Vessoissa pörrää perhosia ja lintuja ja lattioilla vilistää kissoja ja torakoita..

Kulku asuntolasta toisiin asuntoloihin ja taloihin.

Tältä kaikki "old hostels" näyttää.

Terassi, jossa voi syödä aamupalaa.

Kasteluhana nurtsilla.

Asuntolan portaiden kohdalla on lasiseinää.

Jengi jättää käytäville turhat huonekalunsa.

Old hostelin käytävää.

Asuntolan portaikko.

Asuntolan katto, jonne ei saisi mennä, mutta kaikki menevät.

Yleisnäkymää kampukselta.

Kuten jo aiemmassa postauksessa mainitsin, täältä löytyy myös kelpo kuntosali, joka maksaa n. 13 euroa liittyminen + 7 euroa per kuukausi. Se on auki ma-la. Tenniskenttiä, koripallokenttiä ja jalkapallokenttiäkin täältä löytyy ja lenkkimaastot ovat oikein mainiot. Jos haluaa, voi liittyä esimerkiksi johonkin urheilukerhoon (karate, soccer, koris, rugby, lentopallo jne) tai vaikkapa UNAM:n kuoroon. Tekemistä siis riittää, jos ei ole jo paljon puuhaa.

UNAMilla oli ennen myös uima-allas, joka tosin rakennettiin umpeen, koska liian moni opiskelija ryyppyillan aikana hukkui 10 metriä syvään altaaseen (olen kuullut myös villejä huhuja sambialaisten opiskelijoiden hukuttamisista). Väkivallasta tulikin mieleen, että kampuksella puukotettiin eräs opiskelija kuoliaaksi viime lukuvuonna. Oli tullut käsirysyä kahden kaveruksen välille... Vaikka väkivaltaisuuksia onkin sattunut, en silti koe oloani yhtään turvattomaksi. En edes vaikka onnistuin kadottamaan hostellin avaimeni, jossa oli huoneen numero mukana. Homma hoitui vaihtamalla lukot päikseen kaverin kanssa.

UNAMille pääsee aina takseilla, jotka suhaavat ympäri vuorokauden pitkin Windhoekin katuja. Hintoja on kaksi: 9 dollaria lyhyt matka, 18 dollaria pitkä (öisit tuplat). Hullut taksikuskit odottelevat kuin haaskalinnut kampuksen porteilla asiakkaita, ja joskus kun oikein sattuu, niin on kaksikymmentä  innokasta kuskaajaa viemässä minne ikinä haluaakaan mennä. :D "Sista come with me! Academia? Maerua Mall? Klein? Hosea Kutako? Wernhill? KFC?! Come come!"

Taksin ottamalla kampukselta pääsee kätevästi myös viettämään iltaa keskustan menomestoihin, kunhan muistaa ottaa opiskelijakorttinsa mukaan, jotta pääsee porteista yöaikaankin sisään (vartijat eivät usein usko selityksiä). Vierailijoita kampukselle tai asuntoloihin ei saisi tuoda sisään klo 22 jälkeen. Alkoholin tuominen on myös kiellettyä, mutta salakuljettaminen onnistuu, jos kaverustuu vartijoiden kanssa. Harvoin kukaan silloin kyselee saada katsoa laukkuihin. ;)