Terkkuja Livingstonesta!

Pari viikkoa on nyt tullut oltua reissun päällä. Matkustin UNAM:lta tuttujen opiskelukavereitten kanssa bussilla Windhoekista Sambiaan Livingstoneen, joka on tunnettu Victorian putouksista. Matka oli järkyttävän pitkä – about 22 tuntia köröteltiin bussissa, joka hajosi 100 km ennen määränpäätä.

No täällä ollaan oltu Norpan kanssa telttailemassa Jollyboysissa ja hyvin menee! Kelit on jees ja brunaakin on tullut. Käytiin safarilla, missä nähtiin n. 50 elefantin lauma, seeproja, kirahveja, kuduja yms ja sokerina pohjalla sarvikuono, joka imetti vauvasarvikuonoa. Aww.

Oon tavannut aivan huikeits tyyppejä täällä hostellissa. Ehkä mieleenpainuvin tyyppi oli eräs skottijäbä, joka on pyöräillyt Skotlannista Länsi-Afrikan halki Sambiaan ja aikoo pyöräillä maailman ympäri samalla reissulla. Vautsi! Lahjoitin ylimääräisen makuupussini ko. herralle, kun siltä pöllittiin puolet kamoista DRC:ssä. Tässä linkki tyypin blogiin jos kiinnostaa seurata tai jopa lahjoittaa herran matkakassaan: http://insatiablemeandering.blogspot.com

Windhoekiin paluu on joskus ensi viikon aikana, Suomeen lentelen elokuun 5. ja 6. välisenä yönä. Kuvia en jaksa tällä kertaa lisätä. Kaverit kattokoon fb:stä. :)

Cheers!

PS. Hyvä biisi: https://www.youtube.com/watch?v=WKdh7YD-QS0

Ylläreitä pylläreitä matkan varrelta

Namibiassa ollessa on jotkut asiat ihmetyttäneet ja yllättäneet kuin raiteille satanut lumi VR:n konsanaan. Tässä asiat sattumanvaraisessa järjestyksessä listattuna.

1. KAIKKIEN asioiden toimittamisen hiiiii-taaauuus ja epäloogisuus. Vaihdapa 100 euroa rahaa USA:n dollareiksi – jonota 3 tuntia pankissa, vaikka edessä on 5 muuta asiakasta. Mene vaihtamaan "valuutanvaihto"-nimiselle tiskille, jossa ei vaihdeta rahaa. Wtf?
2. African time. Sovi tapaaminen klo 12:00, ihmisiä alkaa tipahdella paikalle puoli kolmen aikaan ja puolet saapuvat ensi viikolla. Jees.
3. Bribing eli lahjominen. Hyvin yleistä ja varsinkin taksikuskeja sekä UNAMilla vartijoita on tullut kerran jos toisenkin lahjottua karkeilla, hedelmillä, aamupalaleivillä ja kylmänviileästi 10 dollarin seteleillä. 
4. Alkoholin ja muiden päihteiden edullisuus ja yleisyys. Kalja maksaa 0,5-1,5 euroa, marihuanaa myydään samalla hinnalla gramma ja röökiaski on n. 2-3 euroa. Trendinä tällä hetkellä on "leaning" eli kodeiiniyskänlääkkeen kittaaminen pullosta. Pullo maksaa jotain parin euron molemmin puolin. UNAM:lla hengailee ko. päihteitten huvi-, seka- ja väärinkäyttäjiä joka nurkilla. Varsinkin hostellien parvekkeilla haisee pilvi harva se päivä. 
5. Mitään ei tapahdu jos et avaa suutasi ja valita ylimmälle taholle. Minä tehtailin valituksia ja selvisin Namibiasta hengissä. Tosin kaikki eivät ihan tykänneet, kun valitin mm. siitä ettei oikeuksiani kunnioiteta, tai jotain lupausta ei pidetty.
6. Rikollisuus. Ks. alempi postaus
7. Drinking and driving eli rattijuoppous. Todella yleistä, ei voi välttää. Kaikki autolliset juovat ja ajelevat. Suuri kulttuuriero tässä suhteessa. Paikalliset poliisit eivät puhalluta ihmisiä juuri ikinä.
8. Apartheidin jälkipyykit. Sori vaan, kyl boerit/afrikaanerit ja mustat vaan asuvat omilla alueillaan ja menevät naimisiin oman väristen kanssa. Surullista.
9. Liikenne ja jalankulkijan oikeuksien puuttuminen. No voi jumankeuta, auto tulee kaukaa, näät sen ja se sut mut silti se ajaa sun päälle jos et usainboltimaisesti kirmaa tien yli tai hyppää metriä taaksepäin rotvallin reunalle.
10. Julkisten kulkuvälineiden puutteellisuus/puuttuminen. Kaupungissa kulkee julkisia busseja, joita kukaan ei käytä tai tiedä mistä ja milloin ne lähtevät.
11. Matkapuhelinten määrä. Kaikilla on täällä älypuhelin. Jonka ne kyllä yleensä kadottavat ensimmäisen käyttöviikon aikana joko taksissa tai yökerhossa. Mut selfie ja YOLO -meiningit ovat rantautuneet tännekin.
12. Palvelukulttuurin puuttuminen. Kassatäti mulkoilee, ei hymyile, ravintolan tarjoilija laahustaa, tuo vääriä ruokia jne. Ei hyvä.
13. Aikuisia yliopisto-opiskelijoita pidetään lapsina. Meininki UNAM:lla oli välillä kuin ala-asteella opettajien haukkuessa opiskelijoita idiooteiksi ja naispuolisia kanssaopiskelijoita laiskoiksi tytöiksi, jotka myyvät itseään yöaikaan kaupungilla. Justiinsa joo.
14. Pukeutumistyylien kirjo: Namibiassa voi hyvin nähdä ihmisiä perinteisissä herero-juhlapuvuissa tai vaihtoehtoisesti Uuno Turhapuro-verkkopaidassa, jonka alle on puettu rintsikat. Myös gay-kulttuurin edustajat ovat pukeutuneet hyvinkin vapaasti – miehiä minihameissa ja huulipunaa naamalla. Positiivista nähdä tällaista Afrikassa!
15. Eri heimojen edustajien erilaisuus (kärjistettynä). Namibiassa pääheimona on ovambot, sitten damarat ja namat, caprivilaiset, hererot, himbat jne.. 
• Damarat ovat kuin Suomen pohojalaaset, eka juodaan perseet, sitten puukotetaan kaveria. Niin ja nää kaverit on sit useimmiten työttömiä. 
• Ovambot taas käyvät töissä, suurin osa taksikuskeista ja tarjoilijoista on näitä. Mukavia heppuja – Namibian savolaiset luppakorvat.
• Hererot – Namibian stadilaiset. Ylpeää porukkaa ja hengailevat kaltaistensa kanssa.
• Himbat – tissit paljaana heilutaan toreilla ja turuilla. Tosin kuuluu heidän kulttuuriinsa.
• Caprivilaiset taas käyvät kirkossa lauantaisin, ovat suht neutraalia ja leppoisaa jengia. Pohjoisen porukkaa – lappilaisia.