Se olikin 6 kuukautta Namibiassa

Kirjoittelen kotisohvaltani Suomesta. Tässä pientä reflektointia tältä viikolta.

Maanantaina oli surullinen päivä, kun juoksin ympäri UNAM:n kampusta halailemassa kavereitani ja ostamassa biltongia kotiinviemisiksi (Biltong = kuivaliha). Klo 11:00 shuttle haki minut lentokentälle. Koitin olla itkemättä taksissa, vaikka pala tuntui olevan kurkussa. Kentällä selvisi, että laukkuni ei ollut kuin puoli kiloa ylipainoinen, eikä ketään kiinnostanut laskuttaa siitä mitään.

Lennot menivät myös kaikin puolin mukavasti ja sain pitkällä lennolla kolme paikkaa itselleni ts. nukuin pitkiltäni. Rivillä takanani istuivat mm. Cambridgen yliopiston Taloustieteen emeritusprofessori, jonka kanssa heitettiin  aika levotonta läppää. Hän kuunteli kiinnostuneena juttuja Namibiasta. Mulla oli 11 h vaihto Lontoossa ja menin tapaamaan hyvää ystävääni kaupungille. Kiva homma, kun en ikinä ole Lontoossa vieraillut! Ainoa miinus oli 12 kiloa käsimatkatavaraa ja hiertävät kengät..

Kotona 00:30 tiistai-keskiviikkoyönä mua odotti hyvä ystäväni, joka oli pedannut mulle sängyn valmiiksi. Oli ihana myös ihanaa käydä suihkussa ja syödä Helsinki-Vantaalta ostamaani ruisleipää, vuohenjuustoa, goudaa, graavilohta ja meetwurstia. Aijai että maistui Suomi-herkut hyvältä! :P

Eka päivä Suomessa oli tosi outo, kaikki tuntui niin erilaiselta mm. se että kaikki puhuivat suomea.. Menin jopa väärälle puolelle tietä odottamaan ratikkaa, kun aivot olivat tottuneet vasemman-puoleiseen liikenteeseen! Kaupassa kaikki hinnat tuntuivat korkeilta. Ainakin yksi päätös on syntynyt Suomeen saapuessa: alkoholinkäyttö vähenee, kun eihän siideristä voi kolmea euroa maksaa kaupassa!! Huhhuh :D

Muuten piti käydä ostamassa uusi kännykkä varastetun tilalle ja hankkia nettiliittymä. Onneksi ei tarvitse (huom. tarvitse, eri asia haluaako) ostaa uusia vaatteita, koska nyt niitä on aika läjä Namibiasta ja Sambiasta kuskattu Suomeen. Mä oon myös neuroottinen rahojeni ja kännykkäni suhteen ja vieläkin meinaan piilottaa kaikki edellämainitut rintsikoihini kotoa lähtiessäni. Ei ne ehkä pölli niitä Suomessa niin hanakasti.. kai.

Kohta (joudun) palaa(maa)n duuniin, kun kiitettävästi on tilin saldo huvennut reissun aikana. Katsoin peiliin ja sieltä näkyi ruskettunut ihminen, jolla ajatusmaailma on muuttunut kertaheitolla. En enää voisi elää ilman afro housea tai räppiä. Niin mut on vaan nyt aivopesty. Ehkä opin myös sen, että vähemmälläkin pärjää. En jaksa nipottaa ja pinnani on kasvanut. Olen oppinut puhumaan kahta eri kieltä: afrikaansia ja nyanjaa. Oshiwamboksi osaan kysyä "mitä kuuluu setä/täti" ja sanoa kiitos.

Ihana reissu oli ja menisin uudestaan, jos voisin! Namibiassa viihtyy, jos on puhelias ja avoin tyyppi. En ehkä lähtisi sinne asti jurottamaan, on meinaan sen verran ihania tyyppejä siellä olemassa! Kiitos kaikille meijän Suomi-jengille, afrikkalaisille rakkaille ystävilleni ja Ruotsin vahvistuksillemme. Kaikille löytyy paikka sydämestäni. Kiva palata kotiin kuitenkin. :)

Pusuja ja haleja, tää blogi päättyy tähän!

Rakkain terveisin,

Tonppa a.k.a "Mutinta" (nyanjaa ja tarkoittaa the only girl, lempinimi jonka sain ystäviltäni helmikuun lopussa)