Hello World.
On tullut hieman matkusteltua tässä männä viikkoina. Tai no huhtikuussa, mutta nyt sitten jaksoin rustailla hieman alakuloisen blogitekstin aiheesta kuvasaasteella höystettynä.
Ennen itse asiaan menoa täytyy mainita, että paria päivää ennen suunnittelemaamme reissua Fish River Canyonille, Ai-Aisiin, Noordoeweriin, Luderitziin ja Sossusvleihin, kaksi suomalaisista vaihtareistamme joutui aika vakavaan auto-onnettomuuteen. Toinen heistä lähtikin päävammaisena matkaan. Mä jouduin varakuskiksi :D T. Tontsa joka on ajanut tasan kerran autokoulun jälkeen.
Päivä 1. Keetmanshoop
Kuten arvata saattaa lähtöasetelmat reissullemme olivat siis oikein mainiot ja matkaan lähettiin kolmestaan suomalaisittain. Eka etappi oli päästä Windhoekista n. 500 km etelään Keetmanshoop-nimiseen kaupunkiin. Yö hassusti sisustetussa afrikaaner-perheen pitämässä gueshousessa. Kiva aamupala, papukaijoja, hassu koira. Netti. Jee.
Maisemat näytti matkalla about tältä:
Päivä 2. Fish River Canyon
Pröystäilevän aamupalan ja papukaijan kanssa jutustelun (ks. kuvat) jälkeen ajeltiin Fish River Canyonille gueshousen emännänneuvomana maisemareittiä pitkin. Eka käytiin tankilla ja nostamassa rahaa suht hämärästä mestasta (seinää hakattiin lekalla vieressä).
Maisemareittiä ajaessa epäonnemme sitten alkoikin. Jossain vaiheessa ajaessani pitkin kuoppaisia teitä, tuulilasiin ilmestyi öljyä. Oltiin vähän et "oho mitäs nyt". Ajeltiin viel jonkin matkaa, mutta öljyä sen kuin roiskui. Eikait siinä. Pysähdyttiin ja epätoivoksemme Toyota Corollan moottoriöljytankin korkki oli poissa. Y-hyy. Käytiin ainoalla huoltsikalla syömässä ja itkemässä omistajalle. Omistaja neuvoi ajamaan Noordoewerin sijaan Rosh Pinahin kaupunkiin n. 200 km päähän, siellä kun "saatte varmana tuon öljykorkin autoonne". Ennen lähtöä teipattiin puolikas Schweppes-tölkki korkiksi ja lähdettiin matkaan kohti kanjonin leirintäaluetta, käytiin tsekkaamassa maisemat kanjonilla ja pystytettiin teltta.
Tässä kuvia Keetsmanshoopin pankkiautomaatista ja matkasta kanjonille:
Päivä 3. Ai-Ais ja Rosh Pinah
Aamusta sitten kohti Ai-Aisin kuumia lähteitä ja "kylpylää" joka kostautuikin pikkuiseksi lämmitetyksi uima-altaaksi. Pulikoitiin, kuunneltiin erään työntekijän stooreja siitä, kuinka he eivät saa palkkaa, vaan "we volunteer here". Nälkäisinä uimisesta nautimme surullisen näköiset oryx-pihvit ranuilla ja ajelimme kohti Rosh Pinahia.
Matkalla Oranjejoen laitaa pitkin mulle tuli sikahirveä olo, mietin et varmaan auringonpistos iskenyt. Katottiin matkaoppaasta, että Rosh Pinahissa olisi vain 15 km kaupungista pohjoiseen leirintäalue. Klo on n. 17:30 kun saavutaan Rosh Pinahiin ja aurinko laskee kuudelta. Leirintäalueen portti löytyy, koitetaan soittaa, kukaan ei vastaa. Vartija hyppelee avaamaan porttia, muttei tiedä onko mestoja jäljellä.
No me sitten kiltteinä suomalaisina ajetaan sisään ihmettelemään ja huomataan että se 15 km on tosiaan aikamoista kinttupolkua ja autolla pääsi sen 10 km tunnissa. Kahden kilsan jälkeen käännyttiin takaisin ja soitettiin Four Seasonsiin. Oli huoneita.
Tässä vaiheessa mulla oli 10 x pahempi olo. Käydään kuitenkin syömässä hotellilla ja mennään huoneeseen, jonka ovat vallanneet muurahaiset. Jee kiva mesta. Mietittiin et aamulla käydään fiksaamassa auto Cymot-nimisellä korjaamolla..
Ilta tulee ja mulla on pakki aivan sekaisin. Menen nukkumaan ja kuulen kun matkakumppanini vuoron perään juoksevat vessaan laattaamaan. Ei vittu. Ruokamyrkytys.
Päivä 4. Rosh Pinah.
Aamu koittaa, kukaan ei saanut juurikaan unta. Yöllä ja aamulla mulla oli kuume noussut jo 39:ään ja mikään ei tosiaankaan pysynyt sisällä. Tässä vaiheessa peliin oli tullut vielä autovuokraamon yleisjantunen joka soitteli että "Ajelkaa Oranjemundiin 100 km päähän fiksauttamaan kaara.". Me ollaan, et ei helvetti kukaan voi ajaa tässä tilassa. Ville ajaa meidät kaupungin ainoalle terveysasemalle, missä näytetään kaikki niin surkeilta kuin voidaan.
Oksennan terveysasemalla, kaikki saadaan samat tropit ja rokotus pakaraan. Toi päivä oli kyllä oikeesti virallinen sairaspäivä. Nukuttiin ja maattiin ja muistuteltiin toisiamme lääkkeiden syömisestä. Ei syöty oikein mitään paitsi nesteytysjuomaa.
Nyt oltiin missattu päivä ja elettiin kait torstaita. Piti olla jo toista päivää rannikolla Luderitzissa, mutta oltiin muurahaisten keskellä perähikiän kaivoskaupungissa, jossa pitäisi olla oikeanlainen korkki tankkiin.
Päivä 5. Yhä Rosh Pinahissa
Aamusta olo oli jo kuin voittajalla ja käytiin aamupalalla totuttautumassa kiinteään ruokaan. Lähettiin Cymotiin ja toiselle korjaamolle. Ei korkkeja, mut "voidaan tilata ensi viikoksi". Juu ei.
Korjaamo 2. antoi meille jonkun jannun numeron Keetmanshoopissa ja soitettiin sille. "Juu löytyy korkkeja. Ajelkaa vaan tänne." Ajeltiin sitten se 400 km Keetmansiin jonkun kämäisen pikkukylän läpi. Korkki löytyi, jopa lisäöljytkin laiteltiin ja apumies pyyhki auton puhtaaksi. Mitä maksoi? Ei mitään.
Järkyttävän mukavia ihmisiä! Majoituttiin samaan hassuun gueshouseen, omistajaa vähä nauratti kun kerrottiin miksi tultiin takaisin. Jäi Sossusvleikin välistä..
Päivä 6. Takaisin Windhoekiin
Päätettiin lähteä päivää etuajassa takaisin kotija, ei vaan enää jaksanut takaiskuja. Auto oli kuin uusi tulomatkalla <3. Käytiin jollain random huoltsikalla, jonka pihalla oli muksuja kerjäämässä. Heitin ylimääräisiä safkojamme niille ja aika hyvin kelpasi penskoille.
Oi että oli ihana nähdä UNAMin kyltti kun tultiin takaisin "kotiin". <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti